Professori Nils Erik Wickberg

Professori Nils Erik Wickberg (10.9.1909–11.7.2002) oli monipuolinen kulttuuripersoona: Hän oli tuottelias ja palkittu kirjailija, joka siirtyili sulavasti tyylilajista toiseen, lyriikasta proosaan, esseistä mietelmiin. Hän oli myös taidemaalari, piirtäjä, säveltäjä ja pianisti. Merkittävimmän elämäntyönsä Wickberg teki kuitenkin arkkitehtina ja arkkitehtuurin historian opettajana.

Wickberg opiskeli arkkitehdiksi 1920–1930-luvulla. Hän perehtyi erityisesti barokin ja uusklassismin arkkitehtuuriin sekä eurooppalaiseen kaupunkikulttuuriin. Lähestymistapa oli alusta saakka tutkiva ja osallistuva: hän julkaisi ensimmäiset artikkelinsa ja kannanottonsa jo opiskeluaikoinaan.

Opettajanuransa Wickberg aloitti 1930-luvulla tyyliopin ja taidehistorian luennoitsijana. Vuonna 1956 hän sai rakennustaiteen historian professuurin Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla. Wickberg muistetaan kannustavana professorina, joka järjesti oppilailleen viitseliäitä ekskursioita. Hän jäi virasta eläkkeelle vuonna 1972.

Toimittajana ja valokuvaajana Wickberg pääsi vaikuttamaan siihen, miten suomalaisesta rakennustaiteesta puhuttiin, miten se esitettiin ja miten sen suuntaa ohjailtiin. Arkkitehti-lehdessä hän työskenteli kaikkiaan 1930-luvun puolivälistä 1950-luvun loppuun. Hänen päätoimittajakautensa on lehden toistaiseksi pisin.

Arkkitehdin työssään Wickberg omistautui restauroinnille ja rakennusperinnön suojelulle. Hän teki mm. kirkkojen korjausehdotuksia ja laati empiren Helsingin värityssuunnitelmia. Merkittävin hanke oli Hämeen linna, jonka töitä hän johti 1960-luvun alusta aina niiden valmistumiseen saakka, yhteensä siis liki kolmekymmentä vuotta.

Wickberg pysyi suomalaisen arkkitehtuurin vaikutusvaltaisena asiantuntijana kaikkiaan lähes seitsemänkymmentä vuotta, läpi tärkeiden murroskausien. Koko tämän ajan hän korosti, että arkkitehdin tulee olla utelias, avarakatseinen, historiatietoinen ja monipuolisesti sivistynyt ihminen. Arkkitehtuurin puolestaan täytyy ilmentää omaa aikaansa ja syntyä oman aikansa materiaaleilla ja menetelmillä: sen on soinnuttava luontevasti vanhaan, mutta se ei saa pyrkiä menneeseen. Tästä syystä Wickberg arvosteli julkisesti mm. sodanjälkeistä uusromantiikkaa ja postmodernismia.

Wickberg testamenttasi omaisuutensa Teknilliselle korkeakoululle. Varoilla järjestetään vuosittainen Nils Erik Wickberg - symposiumi sekä tuetaan arkkitehtuurin historian tutkimusta ja opetusta.