Hyvän tiimin kanssa uskaltaa tarttua suuriinkin haasteisiin

Arkkitehtiopiskelija Anna Kintsurashvili ei olisi viime syksynä ajatellut päätyvänsä rakentamaan hartiavoimin muovinkierrätyslaitetta Ugandan Kampalaan.

Aalto-yliopiston ja ugandalaisen Makerere-yliopiston opiskelijoiden yhteistyössä toteuttama muovin uusiokäyttöprojekti oli kuitenkin monella tavalla menestys. Paikallinen yhteisö otti tiimin kierrätysratkaisun innolla vastaan, ja tiimiläisille työskentely eri koulutus- ja kulttuuritaustoista tulevien kanssa oli avartava kokemus.

”Tajusin, ettei urani ole sidottu vain siihen alaan, jota opiskelen. Voin tehdä monenlaisia hienoja asioita, kun minulla innokas tiimi ympärillä”, Kintsurashvili sanoo.

Kintsurashvili on yksi reilusta parista kymmenestä eri alan maisteriopiskelijasta, jotka osallistuivat tämän kevään SGT Studio -kurssille. Kurssilla opiskelijatiimit toteuttavat oikeita kehityshankkeita ympäri maailmaa.

Nyt kahdennettatoista kertaa järjestetty SGT Studio on osa globaaliin kestävään kehitykseen keskittynyttä monialaista Sustainable Global Technologies -ohjelmaa.

”Tavoitteena on tarjota mahdollisuus päästä tekemään konkreettisia projekteja paikoissa, joihin ei välttämättä muuten päätyisi. On tärkeää nähdä maailmaa, jotta voi muodostaa suuriin kehityshaasteisiin aidosti maailmanlaajuisen näkökulman”, sanoo ohjelmasta vastaava vesitalouden professori sekä Matti Pursula -professuurin haltija Olli Varis.

Insinööri ja muotoilija voivat oppia toisiltaan

SGT-ohjelma on avoin kaikille Aalto-yliopiston maisteri- ja jatko-opiskelijoille. Studiokurssin tiimeihin pyritäänkin yhdistämään monipuolista koulutustaustaa ja osaamista. Insinööri, muotoilija tai kauppatieteilijä tuovat kehityshankkeisiin omanlaistaan näkökulmaa ja voivat samalla ottaa oppia toisiltaan.

UP-Plastic-tiimin Anna Kintsurashvili ja Bruce Nuwagaba rakentavat kompressiolaitetta muovinkierrätystä varten Kampalan Makerere-yliopistolla. ​Kuva: Olga Mäkinen.

”Projekteissa opetellaan työskentelemään eri taustoista tulevien ihmisten kanssa ja ottamaan vastuuta omasta tekemisestä osana tiimiä, kuten työelämässä tehdään”, ohjelman koordinaattori Matleena Muhonen sanoo.

Opiskelijatiimit saavat hyvin vapaat kädet omien hankkeidensa toteuttamiseen. Tukea saa projektikoulutuksen ja opettajien lisäksi mentoreilta, jotka ovat esimerkiksi kehitysyhteistyön parissa työskenteleviä entisiä opiskelijoita tai väitöskirjan tekijöitä.

”Mentorit saattoivat pitää ideoitamme kunnianhimoisina, mutta he antoivat meidän toteuttaa ne vaikka välillä tulisi epäonnistumisia. Se on tärkeää, koska vain sillä tavalla oppii”, Anna Kintsurashvili sanoo.

Työtunteja projektien parissa ei säästelty. Kintsurashvili pitää kuitenkin kokemusta kaiken vaivan arvoisena.

”Kurssille tulevat opiskelijat ovat todella motivoituneita ja kunnianhimoisia ja haluavat oikeasti saada aikaan jotain hyvää. On mahtavaa nähdä, kuinka sitoutuneita he ovat”, Muhonen sanoo.

Laaja yhteistyöverkosto

Hankkeissa tehdään yhteistyötä kehitys- ja avustusjärjestöjen, yritysten sekä paikallisten yliopistojen ja yhteisöjen kanssa. Useissa projekteissa on mukana paikallisia opiskelijoita.

”Ilman paikallisten opiskelijoiden näkökulmaa projektistamme olisi jäänyt puuttumaan paljon", sanoo Kauppatieteitä Creative Sustainability -maisteriohjelmassa opiskeleva Sachie Yoshizumi.

Hän tutki tiiminsä kanssa Nepalissa, miten vuoden 2015 maanjäristyksen jälkeisten jälleenrakennustöiden viestintää voitaisiin kehittää. Nepalilaisista opiskelijoista oli korvaamaton apu tulkkeina ja paikallisiin tapoihin perehdyttäjinä, kun tiimiläiset tekivät kenttätutkimusta Dhungentarin kylässä.

”Kokemus oli myös nepalilaisille opiskelijoille silmiä avaava, koska he eivät olleet koskaan tehneet vastaavaa projektia. Kenttätyö ja vähäosaisten kyläläisten kanssa käydyt keskustelut synnyttivät heille vahvan halun kehittää asioita kotimaassaan", Yoshizumi sanoo.

Muutamat hankkeet jatkuvat vuodesta toiseen, mikä mahdollistaa myös pitkäjänteisemmän kehitystyön. Esimerkiksi Meksikossa ekoturismiin ja vedenpuhdistukseen liittyvä projekti on jatkunut yhteistyössä paikallisten yliopistojen kanssa jo seitsemän vuotta.

 Up-Platic-tiimi järjesti Kampalassa muovinkierrätystyöpajan. Ekotaiteilija Ruganzu Bruno opetti tekemään taidetta muoviroskasta. Kuva: Enni Huotari.

Rohkeutta tarttua suuriin haasteisiin

Lopputulosta tärkeämpää on Matleena Muhosen mukaan kuitenkin oppimisprosessi.

”Kurssi antaa kurkistuksen kehitysyhteistyön maailmaan. Osa entisistä opiskelijoista on saanut kipinän ja lähtenyt työskentelemään esimerkiksi YK:n eri järjestöihin.”

Pyrkimyksenä on vastuuprofessori Olli Variksen mukaan myös inspiroida opiskelijoita tulevalla urallaan tarttumaan rohkeasti ihmiskunnan ja maapallon suuriin haasteisiin.

”Maailma muuttuu tekemällä. Koitamme saada aikaan positiivista draivia ­– voit itse kääriä hihat ja lähteä hommiin.”

Aiemmin vapaaehtoistyötä tehnelle Sachie Yoshizumille projekti antoi uusia näkökulmia avustustyöhön.

”Sain paljon uusia ideoita, mitä voisin tulevaisuudessa tehdä kehittääkseeni avustustyötä osallistavammaksi. Avustustyön tulisi lisätä paikallisten kykyä itsensä auttamiseen ja tarjota työkaluja elinkeinojen turvaamiseen pelkän materiaalisen avun sijaan”, Yoshizumi sanoo.

Anna Kintsurashvili tiimeineen haluaa jatkaa globaalin muoviongelman esille tuomista myös Suomessa. Tavoitteena on perustaa Aaltoon työtila, jossa muovijätteestä voidaan luoda taidetta tai design-esineitä.

”Tärkein asia, jonka olen oppinut tästä projektista on, että jos todella uskot tavoitteeseesi ja että sillä on vaikutusta, löydät kyllä keinot tehdä sen.”

***

SGT Studio 2018 opiskelijatiimit esittelevät projektinsa 21.5.2018 Harald Herlin -oppimiskeskuksessa klo 9 –13. Lisätietoja tapahtumasta: aalto.fi/en/current/events/2018-05-04-002/

SGT-ohjelmaa organisoi Rakennetun ympäristön laitoksen Vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmä. SGT on myös osa monitieteistä Creative Sustainability-maisteriohjelmaa. Lisätietoja: sgt.aalto.fi