Kohti autotonta kaupunkia

24.08.2016
Timo Hämäläinen

Professori David Banister haluaa liikkumisen tutkimuksen osaksi globaalien ongelmien ratkaisuja.

Professori David Banister Oxfordin yliopistosta luennoi Aalto-yliopiston liikennetekniikan kesäkoulussa aiheesta Planetary Boundaries and Low Carbon Urban Mobility.

Aalto University Summer School on Transportation järjestettiin tänä vuonna kymmenennen kerran. Tapahtuma kokoaa yhteen alan asiantuntijoita ja opiskelijoita ympäri maailmaa.

Banister haluaa haastaa vakiintuneen ajattelun ja avata keskustelua liikkumisesta osana globaalien ongelmien ratkaisuja. Hänen mukaansa alan tutkijoiden tulisi tarkastella asioita kokonaisvaltaisesti eri näkökulmista.

Hän muistutti kuulijoilleen, että ihmiskunta kolkuttelee niin ekologisen, taloudellisen kuin sosiaalisen kestävyyden rajoja. Sitä todistavat lukuisat tutkimukset.

– Kehotan teitä pohtimaan, miten globaalit kestävyyden rajoja uhkaavat ongelmat voitaisiin ratkaista. Liikkuminen ja kuljetus ovat monin tavoin kytköksissä tekijöihin, jotka uhkaavat ihmiskunnan hyvinvointia.

Haaste kaupunkisuunnittelulle

Banister tutkii erityisesti liikkumista kaupungeissa. Hän esitti jo vuonna 2008 kestävän liikkumisen ajatusmallin (The Sustainable Mobility Paradigm).

Tavoitteena on muun muassa lyhentää matkustusaikoja järkevälle tasolle, vähentää matkustamisen tarvetta, lisätä kävelyä ja pyöräilyä, parantaa kaupunkitilojen laatua ja tavoitettavuutta, parantaa infrastruktuurin käytön tehokkuutta ja helpottaa kulkutapojen vaihtamista.

– Meidän tulee miettiä, mikä on kaupungin tarkoitus ja miten liikkuminen ja kuljetus voivat osaltaan tukea sitä.

Päästöjen vähentämistavoite asettaa isoja haasteita kaupunkisuunnittelulle. Esimerkiksi kaupunkirakenteen tiivistäminen vähentää tutkimusten mukaan huomattavasti hiilidioksidipäästöjä asukasta kohden. Tiivistämisellä on kuitenkin esteensä ja hankaluutensa.

– Tiiviisti rakennetuissa kaupungeissa voivat vuotuiset hiilidioksidipäästöt jäädä alle kahteen tonniin asukasta kohden. Mutta se ei vielä riitä, mikäli haluamme pysäyttää maapallon lämpenemisen alle kahteen asteeseen vuoteen 2050 mennessä, Banister sanoo.

Liikkumista palveluna

Banister esitteli The Shared Transport City -vision. Vähähiilistä liikkumista tavoittelevassa kaupungissa etäisyydet ovat lyhyitä ja liikennenopeudet pieniä. Matkustajat käyttävät siellä matka-aikansa luovaan ajatteluun.

Vision mukaisessa kaupungissa autot ovat nykyistä pienempiä, omistamisen sijaan niitä jaetaan ja liikkuminen perustuu paljolti palveluihin. Julkinen liikenne toimii tehokkaasti. Kaupunki tarjoaa mahdollisuuden uudenlaisten sähköisten ajoneuvojen käyttöön.

Banister uskoo liikkumispalveluihin. Liikkuminen palveluna -konseptissa asiakas voi tilata ja maksaa matkansa älypuhelimellaan. Palveluista vastaava operaattori yhdistelee kaikkia olemassa olevia liikennepalveluita siten, että asiakas pääsee vaivattomasti haluamaansa kohteeseen.

Palveluihin on jo sovelluksia, mutta Banisterin mukaan niistä pitää kehittää vielä paljon nykyistä käyttäjäystävällisempiä. Matkan tilaamisen on oltava mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista.

– Pyrimme suunnittelemaan kaupunkeja, joissa asukkaat eivät tarvitse omia autoja. Se voi kuulostaa idealistiselta, mutta uskon, että tulemme näkemään tällaisia kaupunkeja ehkä jo 5–10 vuoden kuluttua. Niissä ei ole autoja tai ainakaan sellaisia autoja, kuin me ne tunnemme, Banister sanoo.

David Banister on Oxfordin yliopiston liikenteen tutkimuksen emeritusprofessori. Hän toimi yliopiston liikenteen tutkimuksen yksikön johtajana vuosina 2006-2015. Banisterin tutkimusalat ovat liikenteen skenarioiden rakentaminen, kestävät kaupungit, energia ja ympäristön mallinnus. Hän on julkaissut 23 kirjaa ja kirjoittaa parhaillaan kolmea uutta kirjaa.