Pakolaisleirien rakentaminen voi synnyttää valtavia hiilidioksidipäästöjä
Aallossa väittelevä Matti Kuittinen kehitti vähähiilisen jälleenrakentamisen mallin, joka auttaa kestävän kehityksen mukaisessa rakentamisessa.
Haitilaisen St. Mathieun kyläläiset rakentavat koulua betonimurskasta. Kuva Matti Kuittinen.
Ilmastonmuutos on noussut humanitaaristen kriisien pääsyyksi, ja vuoteen 2050 mennessä se voi olla syynä miljardin ihmisen pakolaisuuteen. Pahimmillaan pakolaisasumukset lisäävät asukkaiden vuotuisia kasvihuonekaasupäästöjä yli 4000 prosentilla.
Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta väittelevä arkkitehti Matti Kuittinen perehtyi väitöstutkimuksessaan vähähiiliseen humanitaariseen rakentamiseen.
– Avustustyötä ei ole eettistä tehdä ilman, että tiedetään sen vaikutukset ilmastonmuutokseen, Kuittinen painottaa.
Vaikka katastrofirakentaminen voi olla katastrofaalista ympäristölle, on se taas paikoin paljon aikaisempaa rakentamista ekologisempaa.
– Pakolaisleirien rakentamisen ympäristöarviointia ei tehdä järjestelmällisesti. Siksi avustusjärjestöillä ei ole käsitystä siitä, millä toimenpiteillä leireistä saadaan vähähiilisiä tai mitkä tiedostamattomat väärät valinnat johtavat suuriin päästöihin.
Kuittinen kehitti työssään vähähiilisen jälleenrakentamisen mallin, jossa lähtökohtana on aina olemassa oleva tilanne.
– Kun Syyriaa toivottavasti pian päästään jälleenrakentamaan, voisi malli auttaa kestävän kehityksen mukaisessa rakentamisessa. Malli asettaa rakentamisen ja asumisen päästöille kansallisiin CO2-tilastoihin perustuvan katon, jonka avulla voidaan laskea koko maan rakennuskannan päästöjä.
Betonimurskaa Haitissa ja hirsiasumuksia Japanissa
Vuoden 2011 tsunamin jäljiltä Japanissa asutettiin 300 000 ihmistä parakkeihin, joiden lämmöneristys oli olematon. Kuittinen oli paikalla ja selvitti eri pakolaisleirien energiatehokkuutta ja hiilijalanjälkeä.
– Tsunami pyyhki tieltään paljon metsää. Kaatuneista puunrungoista sahattiin nopeasti hirsiä, joista rakennettiin pakolaisleirejä. Näiden rakennusten hiilijalanjälki oli huomattavasti pienempi kuin esivalmistettujen teräsrunkoisten konttiasuntojen.
Hirrestä tehtyjä väliaikaisia asuntoja Gohyakugawan kylässä lähellä Fukushimaa.
Vuonna 2010 Kuittinen oli Haitissa Kirkon Ulkomaanavun tehtävissä maanjäristyksen tuhoamilla alueilla.
– Kehitin rakennusmenetelmän, jossa hyödynnettiin talojen sortumisesta muodostunutta betonimurskaa. Suunnittelimme useita koulukeskuksia, joista moni on jo rakennettu yhteistyössä paikallisten asukkaiden kanssa.
Kuittisen mukaan ilmastonmuutoksen hillintä tulisi jatkossa sisällyttää humanitaarisen rahoituksen myöntöehtoihin.
– Suomalaisella ympäristöosaamisella olisi paljon käyttöä maailman katastrofien jälkiä korjattaessa. Sellainen vientiosaaminen on mielestäni paljon tehokkaampaa, kuin usein ehdotettu rakennusmateriaalin rahtaus täältä maailman laidalta toiselle.
Väitöstilaisuus
Arkkitehti Matti Kuittisen väitöskirja Carbon footprint in humanitarian construction. What are the CO2 emissions and how to mitigate them? tarkastetaan Aalto-yliopistossa maanantaina 30.5.2016 klo 13, luentosali A2, Otakaari 1 X, Espoo. Vastaväittäjänä toimii professori Aoife Houlihan Wiberg, NTNU Department of Architectural Design, History and Technology.
Väitöskirjojen tilaukset Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun verkkokirjakaupasta: shop.aalto.fi, tiedustelut artsbooks@aalto.fi ja puh. 050 313 7086.
Lisätietoja:
Matti Kuittinen
puh. 050 594 7990
matti.kuittinen@aalto.fi