Väitös arkkitehtuurin alalta: TkL Katja Huovinen
Kaupunkisuojelun väitös Koti vaiko museo lapsillemme? pyrkii suojelemaan myös elämää historiallisissa kaupunkikeskustoissa.
Map © OpenStreetMap. Some rights reserved.
TkL Katja Huovinen esittää tarkastettavaksi väitöskirjansa Koti vaiko museo lapsillemme? Kaupunkisuojelun käytäntö kolmessa eurooppalaisessa maailmanperintökohteessa perjantaina 3. maaliskuuta 2017.
Vastaväittäjä: TkT Olli-Paavo Koponen, Tampereen teknillinen yliopisto
Kustos: professori Aino Niskanen, Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitos.
Keskustelu käydään suomeksi.
TIIVISTELMÄ:
Historiallisten kaupunkikeskustojen suojelu nousi monumenttisuojelun rinnalle 1960- ja 1970-
lukujen kansainvälisissä julistuksissa. Suojelun työkalut ovat tähdänneet rakennusten
säilyttämiseen, mutta elämän jatkuminen kaupunginosissa voi olla myös rakennussuojelun
taloudellinen edellytys. Millä keinoin historialliset kaupunkikeskustat voidaan pitää elävinä, niiden
materiaalista autenttisuutta uhkaamatta?
Katja Huovinen tutki väitöskirjassaan kaupunkisuojelun käytäntöä ja toteutumista kolmessa 1990-
luvulla UNESCOn maailmanperintöluetteloon liitetyssä eurooppalaisessa historiallisessa
kaupunkikeskustassa. Vertailevan tapaustutkimuksen kohteet ovat Vanhan Rauman puukaupunki
Suomessa, Visbyn muurien ympäröivä hansakaupunki Ruotsissa, ja Sassi di Materan
luolakaupunginosa Materan kaupungissa Etelä-Italiassa.
– Kaikki historialliset kaupunkikeskustat ovat alussa olleet eläviä ja autenttisia, mutta
muutosvoimat ovat, paitsi materiaalisesti tuhonneet historiallista kaupunkia, myös tyhjentäneet ne
elämästä ja toiminnoistaan, jolloin ne muuttuvat materiaalisesti autenttisiksi mutta kuolleiksi
museoiksi, tai kauppaa ja turismia palveleviksi historiallisella kitschillä koristelluiksi teemapuistoiksi.
Historiallisessa kaupunkikeskustassa asuvana ja ammattia harjoittavana arkkitehtina Huovinen
korostaa suojelun toteutustason merkitystä, kuten perinnerakentamisen taitojen säilymistä,
materiaalien saatavuutta ja asukkaiden tuomista osalliseksi kaupunginosan hoidossa. Esimerkkinä
ansiokkaasta toiminnasta hän mainitsee Vanhassa Raumassa toimivan Tammelan
korjausrakentamiskeskuksen.
– Nykyelämän vaatimukset historiallisille kaupungeille ja rakennuksille niiden osatekijöinä
aiheuttavat painetta muutoksille, joita tulisi sietää osana jatkuvuutta. Toisaalta mitään sellaisenaan
toimivaa ei tulisi itseisarvoisesti lähteä muuttamaan. Parhaiten kaupunkisuojelu toimii
kansantajuistettuna ja itseohjautuvana, jolloin rakennussuojelumyönteiseksi valikoituneet asukkaat
itse haluavat, ymmärtävät ja osaavat säilyttää rakennusten patinan ja vuosisatojen kulumisesta
kertovat yksityiskohdat. Suojelun täytyy myös olla kytkettynä kokonaisvaltaiseen suunnitteluun,
sillä historiallisen kaupunginosan realiteetteihin vaikuttavat sen välittömään läheisyyteen
rakennettavat automarketit, ja kaupunkirakenteen hajoamista tukevat liikenneratkaisut.
– Pidän tärkeänä historiallisten kaupunkikeskustojen säilymistä tuleville polville elävänä
esimerkkinä hyvästä ja ihmisen mittakaavaisesta ympäristöstä, joka on sopeutunut paikalliseen
ilmastoon. Uusina kaupunkitilaan ja sen käyttöön vaikuttavina muutoksina näen kaupunkitilan
virtuaaliset kerrostumat, kuten lisätyn todellisuuden, ja sosiaalisen median luomat verkostot. Myös
yhteiskäyttöautojen yleistyminen voi vaikuttaa radikaalisti koko modernisaation aikana ongelmana
olleeseen kilvoitteluun pysäköintitilasta.
TERVETULOA!
Väitöskirja on esillä Aalto-yliopiston Learning Hub Arabiassa, Hämeentie 135 C, 5. krs, huone 570 viimeistään 10 päivää ennen väitöstilaisuutta.