Väitös arkkitehtuurin alalta: MA Laura Berger

Tutkimus esittelee yhden rakennuksen, Viipurin kirjaston “elämän” ja nostaa esiin kysymyksen, miten yksittäinen rakennus voi saavuttaa itseään suuremman, symbolisen roolin.

Laura Berger, BA University of Cambridge, MA University College London, esittää tarkastettavaksi väitöskirjansa The Building that Disappeared. The Viipuri Library by Alvar Aalto perjantaina 28 syyskuuta 2018.

Paikka: E-sali, Kandidaattikeskus, Otakaari 1, Otaniemi

Vastaväittäjä: Professor Robert Beauregard, The Graduate School of Architecture, Planning and Preservation, Columbia University, New York

Kustos: prof. Pirjo Sanaksenaho

Keskustelu käydään englanniksi.

Väitös on saatavilla kokotekstinä Aaltodockissa: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/34027

Lisätietoa väitöksestä:

Tutkimuksessa kysytään, mitä rakennukset “tekevät”. Tarkastelun kohteena on Alvar Aallon vuosina 1927–1935 suunnittelema Viipurin kaupunginkirjasto. Sitä on valmistumisestaan lähtien pidetty sekä merkittävänä Aallon työnä että kansainvälisesti tärkeänä esimerkkinä modernista arkkitehtuurista. Samalla rakennuksesta tehdyt tulkinnat heijastelevat sen geopoliittista sijaintia: kirjasto valmistui Suomeen, mutta vuonna 1944 se liitettiin Viipuria ympäröivän alueen mukana Neuvostoliittoon. Vuodesta 1991 rakennus on sijainnut Venäjällä.

Kattavaan arkistotutkimukseen perustuva tutkimus nostaa esiin monia vähän huomiota saaneita näkökulmia. Esimerkiksi kirjaston sijainnista ja ulkonäöstä kiisteltiin Viipurissa vuosien ajan, vaikka se on myöhemmin muistettu yhtenä kaupungin merkkirakennuksista. Toisaalta Viipurin kirjastoa on ylistetty “maailman ensimmäisenä modernina kirjastorakennuksena”, mutta suunnitteluprosessin lähempi tarkastelu osoittaa, ettei Aalto juurikaan huomioinut kirjastoalan ammattilaisten näkemyksiä. Toisen maailmansodan aikana maailmalla alkoi kiertää huhu kirjaston tuhoutumisesta, vaikka rakennusta käytettiin aktiivisesti läpi sotavuosien – huolimatta rajan siirtymisestä edestakaisin Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Kirjasto kietoutui myös osaksi suomalaisten ja neuvostoliittolaisten tekemiä Viipurin jälleenrakennussuunnitelmia. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kirjasto nousi jälleen julkiseen keskusteluun erityisesti Suomessa. Restaurointihankkeen ohessa näiden keskusteluiden keskiössä olivat suuremmat teemat, kuten Viipurin ja menetetyn Karjalan merkitys sekä Suomen ja Venäjän väliset suhteet.

Tutkimuksen teoreettinen näkökulma on peräisin antropologiasta, jossa on myös Laura Bergerin akateeminen tausta. Työssä sovelletaan lähes hyödyntämättä jäänyttä taiteen toimijuutta koskevaa teoriaa, jonka antropologi Alfred Gell on esittänyt teoksessaan Art and Agency. An Anthropological Theory. Tutkimuskysymykseen etsitään vastausta Gellin teorian avulla. Viipurin kirjasto on erinomainen esimerkki gelliläisestä “jakautuneesta objektista” – kohteesta, jolla on kyky edustaa itseään laajempia ilmiöitä. Tutkimuksessa väitetään, että kirjasto on noussut yksittäistä rakennusta suuremmaksi ilmiöksi siitä syystä, että se edustaa eri ihmisille eri asioita, Aallon tuotannosta aina menetettyyn Karjalaan.

Väitöskirja on esillä Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksessa, Otaniementie 9, 2. krs,  viimeistään 10 päivää ennen väitöstilaisuutta.