Väitös arkkitehtuurin alalta: arkkitehti Pirjo Sanaksenaho

Väitöskirjassa tarkastellaan, miten pientaloista kirjoitettiin 1950–1960-luvun asumista käsittelevissä julkaisuissa.

Arkkitehti Pirjo Sanaksenaho esittää tarkastettavaksi väitöskirjansa Moderni koti. Pientaloasumisen ihanteet arkkitehtuuri- ja sisustusjulkaisuissa 1950–1960-luvuilla. perjantaina 8. joulukuuta 2017.

Vastaväittäjä: FT, dosentti Timo Tuomi, Espoon kaupungin museo
Kustos: professori Aino Niskanen, Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitos

Keskustelu käydään suomeksi.

Lisätietoa väitöksestä:

Suomalaisessa pientaloarkkitehtuurissa tapahtui murros 1950–1960-luvuilla. Puolitoistakerroksisista rintamamiestaloista siirryttiin mataliin, yksikerroksisiin omakotitaloihin, joissa oli suuret ikkunat, ovi olohuoneesta pihalle, liukuovia ja avotakkoja. Ulkomaiset vaikutteet etenkin Yhdysvalloista, Tanskasta ja Ruotsista näkyivät talojen suunnittelussa. Käsityövaltainen rakentaminen vaihtui elementtituotantoon. Ajanjaksolle ajoittuvat Tapiolan rakentuminen, lukuisat asuntonäyttelyt, rivi- ja atriumtalojen suosio, futuristiset materiaali- ja muotokokeilut, moduulikonstruktivismi ja aluerakentamisen ajan tiiviit pientaloalueet.

Väitöskirjassa tarkastellaan, miten pientaloista kirjoitettiin 1950–1960-luvun asumista käsittelevissä julkaisuissa. Aineistona ovat olleet Arkkitehti, Kaunis koti, Kotiliesi ja Avotakka -lehtien vuosikerrat sekä Suomi rakentaa -näyttelyluettelot tutkimusajanjaksolta. Tutkimus vastaa kysymyksiin, mikä pientaloarkkitehtuurissa oli tyypillistä 1950–1960-luvuilla ja miten lehdistö kuvasi aikansa pientaloasumista ja rakensi modernin kodin ihannetta. Samalla on selvitetty, miten ja miksi arkkitehtien arvostus ja rooli muuttuivat pientalojen suunnittelussa sekä asukasperheiden kuvaamisessa tapahtuneita muutoksia. Pientalot arjen arkkitehtuurina ja elettyinä tiloina ovat olleet tutkimuksen kohteina.

Tutkimus osoittaa, että asumista koskeva lehtikirjoittelu oli vielä asiantuntijoiden hallitsemaa 1950–1960-luvuilla. Pientalojen arkkitehtuuri kehittyi kytköksissä kaupunkisuunnitteluun. 1950-luvulla pientalot olivat vapaasti sijoitettuja ja yhteydessä luontoon. 1960-luvulla palattiin ruutukaavaan ja pientalojen suunnitteluunkin tuli modulaarisuus ja järjestelmäajattelu. Arkkitehdit keskittyivät 1960-luvun lopulla enemmän kaavoitukseen kuin talonsuunnitteluun. Modernin kodin yksi merkittävä piirre tutkimusajanjakson pientaloissa oli yksityisen ja julkisen tilan rajan hälveneminen, mikä jatkuu edelleen nykyaikana digitalisaation ja sosiaalisen median myötä.

Tervetuloa!

Väitöskirja on esillä Aalto-yliopiston Learning Hub Arabiassa, Hämeentie 135 C, 5. krs, huone 570 viimeistään 10 päivää ennen väitöstilaisuutta.